Porukka ruotsalaisia liikemiehiä saapui tänne kalastamaan. Kiitokseksi emännöinnistä, he pyysivät - suorastaan vaativat, että lähtisin heidän mukaansa opastetulle kalastuskierrokselle. Tottakai yritin kaikin mahdollisin ja mahdottomin keinoin luistaa tästä kunniasta.. Kuitenkin kieltäytymiset kaikuivat kuuroille korville ja niimpä sitten eilen alkuillasta koitti tuomionhetki.

Jo miesten saapuessa asustukseni herätti hilpeyttä. Kyselyitä sateli, että kai mä kalastan kanssa kyseisessä asussa. Hohhoijaaa.. miehet. Vähemmän innostuneesti pukeuduin sitten juuri ostettuun kalastusasuun, joka kelluttaa, jos sattuu putoamaan veneestä. Hukkumista ehkäisevä tai ei - ainakin mä hukuin niiden hullunkuristen vetimien sisuksiin.

Keluttiin veneessä joku pieni ikuisuus. Masentavaa. Minut lykättiin samaan veneeseen porukan nuorimpien jäsenien kanssa, jotka heti aloittivat äärettömyyksiin menevän kalabaliikin siitä, että kuka auttaa mua ja missä. Olin aluksi pelännyt, että hiljaisuus muodostuisi ongelmaksi, mutta jälkeenpäin ajateltuna hiljaisuus ei sittenkään olisi ollut pahitteeksi.

Äärettömän pitkältä tuntuneen reissun jälkeen livistin väsymykseen vedoten pois ja jätin saunomiset sekä illanistujaiset väliin. Olipahan jälleen kokemus. Ainakin tiedän tämän jälkeen mistä EN pidä :D