Syksy on viimein koittanut. Aamut on aurinkoisia ja värikkäitä - iltaisin sataa ja myrsky riehuu. Täällä on kyllä kunnon meri-ilmasto. Alkaa pikkuhiljaa olla taas viimeisten päivien haikeutta. 10 päivän kuluttua on aika pistää kesä pulkkaan, pakata kamppeet ja palata mantereelle. Edelliset 6kk ovat vierähtäneet kuin siivillä.

Hassua kuinka sitä tottuu kaikkeen. Aina tänne tullessaan sitä ehtii kaivata kaupungin anonyymia elämää ja tekemisvaihtoehtojen kirjoa. Täältä lähtiessään sitä huomaa kaipaavansa sitä tuttua kahvilaa ja sen tuttua myyjää. Lähikauppaa myyjineen, jotka tuntevat kaikki asiakkaansa nimeltä ja ennen kaikkea kaupungin intiimiä yöelämää. Ei tarvitse käyttää koko iltaa soittelemalla kavereita läpi, että kuka on menossa ulos ja minne, nimittäin KAIKKI kaverit löytää illan aikana lähes takuuvarmasti. Tähän aikaan vuodesta suurin osa palaa mantereelle taikka ruotsiin, opiskelemaan tai töihin. Tuntuu aika tyhjältä pakata jälleen laukkunsa ja jättää kesän riemut taakse ja alottaa alusta helsingissä.

Tulen kaipaamaan öisiä kävelylenkkejä merenrannassa. Näitä ihmisiä.. Kaikki omalla tavallaan tähän saareen kuuluvia - tahtoivat he sitä taikka eivät. Jokainen heistä puhuu, että vielä jonakin päivänä ne muuttaa täältä pois. Mutta täältä on vaikea pysyä poissa. Meiän kaikkien sydämet on juurtuneet tähän paikkaan. On ihmeellistä kuinka täällä niin erilaiset ihmiset kohtaavat. Ikään kuin mitkään säännönmukaisuudet, jotka muualla vallitsevat eivät ulottuisi tänne asti.